Suomalaisen urheiluhulluuden juurista

Suomalaisen urheiluhulluuden juurista

Nykyaikaiset olympialaiset aloitettiin vuonna 1896 Ateenassa. Tämän jälkeen kisoja alettiin käydä säännöllisesti. Suomi alkoi saavuttaa mainetta ja menestystä jonkin verran jo Lontoossa vuonna 1908, mutta Tukholman olympialaiset vuonna 1912 olivat menestys suomalaisittain. Suomi kahmaisi kultamitalia.

Suomalaiset urheilijat esiintyivät Venäjän lipun alla siihen aikaan, mutta omalla joukkueella. Olympialaiset olivat keino nostattaa suomalaista kansallishenkeä.

Darwinismi hyväksi – ehkä vääristä syistä

Suomi itsenäistyi vuonna 1917 ja kuten tunnettua, suomalainen menestys urheilussa ei suinkaan vähentynyt. Suomalainen kansa oli leimaantunut eurooppalaisissa rotutaulukoissa melkoisen alhaiselle tasolle.

Darwinismi eli voimakkaana niihin aikoihin. Alkoholin juomisen nähtiin turmelevan tulevaa elämää. Suomessa oli kieltolaki vuosina 1919-1932. Samaan aikaan ajateltiin darwinismin hengessä, että terveellinen liikunta parantaisi jälkeläisten tasoa.

Urheilun avulla saatettiin todistaa maailmalle, että rotumme olikin hyvää aineista. Elimme terveellistä elämää ponnistellen ankarissa luonnonoloissa. Tältä kantilta katsoen darwinismilla oli tavallaan myönteisiä vaikutuksia maassamme. Suomalaisia oltiin painettu alas geneettisin perustein. Niinpä täällä ei niin voimakkaasti oltu hävittämässä ”kelvottomia” aineksia maailmasta, vaan haluttiin todistaa maailmalle mistä puusta me olimme veistetty.

Ruotsissa rotuhygienia oli tieteen tasonkin huomioiden korkeammassa kurssissa. Vammaisten ja hullujen ja muun heikon aineksen ei haluttu lisääntyvän. Niinpä sterilisointi oli ohjelmassa pitkään – aina 1980-luvulle asti. Transseksuaalit käyttivät tätä pykälää hyväkseen ja hakeutuivat sterilisoitaviksi. Miehet muuntautuivat naisiksi käyttäen laissa olevaa porsaanreikää hyväkseen. Käytännössä tällä tavoin suoritettiin alkeellinen sukupuolenvaihdosleikkaus. Operaatiota katuneet ovat viime vuosina hakeneet korvauksia Ruotsin valtiolta, joka mahdollisti sukupuolielimen silpomisen. He myöntävät toki menneensä leikkaukseen omasta tahdostaan.

Tässä ei ole syytä enää luetella kaikkea mihin darwinismin soveltaminen yhteiskunnallisesti johti. Suomalaisen urheiluhulluuden alkuvaiheissa tuollakin opilla saattoi olla myönteisiä vaikutuksia. Itsenäistynyt Suomi ei kyennyt sankaritekoihin teollisuuden, tai oikein muillakaan aloilla. Urheilu oli henkisesti kenties tärkein kanava aina talvisotaan asti, josta käsin suomalainen saattoi osoittaa korkeaa asemaa maailmassa. Olimme lähes suurvalta urheilun alueella.

Erinäiset nousevat ja vaurastuvat valtiot haluavat myös päteä urheilun alueella. Kylmän sodan aikana molemmat suurvallat ja näiden vasallit satsasivat urheilussa pärjäämiseen. Siinä melkein todisteltiin, kumpi yhteiskuntajärjestelmä oli parempi. Suomalisten jättimenestys alkaa olla vaikeasti uudistettavissa oleva asia. Edes perinteisessä suomalaislajissa – keihäänheitossa – menestys ei ole taattua. Egyptistä ja jopa Kamerunista tulee kilpailua, puhumattakaan perinteisistä eurooppalaisista maista.

Uusi termi urheiluhullulle kansalle – sohvaperuna

Suomalaiset ovat tunnetusti urheiluhullua kansaa. Vielä 1980-luvulla suomalaiset hiihtäjät kahmivat kultamitaleja ja muita mitaleja. Hiihto oli eräs seuratuimmista lajeista. Mäkihypyn suurin legenda Matti Nykänen oli voimissaan silloin ja luonnollisesti sitä seurattiin.

Kun maan isänä toimi presidentti Kekkonen, esimerkki oli selkeä. Kekkonen hiihti säännöllisesti ja vaikka kunto ei enää viimeisinä vuosina ollut kehuttava, miehen hiihdosta piti laittaa kuvaa televisioon ja uutisoida laajemminkin.

Mauno Koivisto tunnettiin lentopallon pelaajana. Siitä ei kuitenkaan ole koskaan tullut kansallislajia maahamme. Tänä päivänä moottoriurheilua ja jääkiekkoa seuraava yleisö ei useinkaan ole huippukunnossa itse. Enää ei mm-lätkän ohessa käydä pihoilla pelailemassa. Syynä on pussikaljaperinne, joka on hiipinyt maahamme. Tämän päivän urheiluhullun tunnistaa melkein yleisemmin sporttisen ulkomuodon sijaan ylipainosta ja kaljakasseista. Suomessa on muodostunut käsite – sohvaperuna – joka lienee ollut edes ajatuksentasolla tuntematon sata vuotta sitten. Urheiluhullu kansa seuraa urheilua ja liikkuu aiempaa vähemmän.