2000-luvun taitteessa Nokia paukutti kovia tuloksia neljännesvuosittain mitattuna. Nokian pääjohtajana toimi siihen aikaan Jorma Ollila. Niihin aikoihin joidenkin mieleen tuli vertailla kahta yli viiden miljoonan vuosiansiota nauttivaa hahmoa. Teemu Selänne tienasi miljoonia pelaamalla jääkiekkoa ammattilaisena NHL:ssä. Jorma Ollila puolestaan sai tulonsa Nokian pääjohtajan tehtävästä.
On tietenkin suuri huomionosoitus suomalaiselle yritysjohtajalle, että tällaista vertailua ylipäätään tehtiin. Urheilusankareilla on erityinen paikka suomalaisten sydämissä. Se, että joissain keskusteluissa edes nostettiin esiin tällainen vertailu, kertoo siitä itsetunnon kohoamisesta, jota kansakunnassa tapahtui Nokian menestystarinan myötä. Se haki vertaistaan urheilumenestyksen rinnalla.
Keskustelua käytiin sen suhteen, ansaitsiko Selänne paremmin palkkansa kuin Ollila. Erityisesti tavalliset työntekijät tuntuivat hyväksyvän kunnon ansion jääkiekkoilijalle, joka fyysisestikin rehkimällä hankki elantonsa. Yritysjohtajan palkan nieleminen ei monen mielestä soinut. Siinähän tulee verrattua, että yrityksen hierarkian huipulla oleva saattaa tienata 200 kertaan enemmän palkkaa kuin itse.
Ollilan puolesta puhuneet eivät pitäneet kisaa edes tasaisena. Heidän mukaansa Ollila oli vastuussa tuhansien työpaikoista Suomessa. Ollila oli bonuksensa ansainnut, he järkeilivät.
Järkiperusteluilla ei kuitenkaan ole valtaa kansan sydämissä. Suomalainen rakastaa urheilusankareita. Heidän saamaansa taloudellista ansiota ei kadehdita. Sen sijaan yritysjohtajaa saatetaan pitää ihan hyvänä miehenä silloin kun yhtiön tilanne menee hyvin ja duunareille tulee töitä tehtäväksi. Sen sijaan yritysjohtaja on heikoilla sen jälkeen kun tilanne tai taloudellinen suhdanne muuttuu.
Urheilijaa tuetaan romahduksen jälkeen – yritysjohtajaa ei
Kun vertaa esimerkiksi Matti Nykäsen nauttimaa kansansuosiota ja vertaa sitä vaikkapa Jorma Ollilan saamaan arvostukseen. Nykänen putosi todella pohjalle ja on töppäillyt pataljoonan verran edestä. Silti hänen kansansuosionsa on pysynyt korkealla tasolla.
Toki Jorma Ollila saa arvostusta varmaankin oman tasoisten ihmisten parissa. Nykänen puolestaan ei heidän silmissään edusta sankaria. Sen sijaan kansan riveissä riittää uskomaton määrä anteeksiantoa ja arvostusta huippulahjakkaalle mäkihyppääjälle. Ei haittaa vaikka olisi tuikannut puukon vaimoonsa. Nokian Ollila sen sijaan on saanut kokea kansansuosion katoavaisuuden sen jälkeen kun Microsoft jyräsi Nokian yli matkapuhelimissa. Vaikuttaa kuin kaikki aikaisemmat ansiot olisivat tulleet pyyhkäistyiksi yli.
Jorma Ollila menetti Nokian puhelintoimintojen myynnin jälkeen suurimman kansansuosionsa ja samalla myös osan asiantuntijavallastaan. Sama asia itse asiassa kävi hänen tuoliaan pitäneelle Kari Kairamolle. Kairamosta vaietaan osin myös, koska hän päätyi itsemurhaan.
Eräänä syynä urheilijoiden nauttimaan arvostukseen voi pitää sitä, että se tie on avoinna periaatteessa kenelle tahansa. Yritysjohtaja ajatellaan kultainen lusikka suussa syntyneeksi. Tie yritysjohtajaksi ei ole kaikille avoin. Toisaalta monet näkevät yritysjohtajan lähinnä muiden työstä hyötyjäksi.
Matti Nykänen edustaa sankaria, koska hänen jälkeensä ei yhtä suurta tähteä ole enää noussut. Selänteen suosio perustuu siihen, että jääkiekko on noussut kansansuosiossa kenties ykköslajiksi. Hiihto koetaan enemmänkin maalaisten lajiksi, kansamme on kaupungistunut sitten 1970-luvun vahvasti. Iivo Niskasen ja Krista Pärmäkosken menestys olympialaisissa otetaan silti ilolla vastaan.
