Eräs merkittävä ja Suomesta poikkeava asia, johon suomalainen jääkiekkoilija törmää muutettuaan Amerikan mantereelle, on siellä tehtävä hyväntekeväisyystyö. On vaikea sanoa, kuinka vilpittömästä asiasta on kyse. Mukana on varmaankin laskelmointiakin. NHL joukkue pyrkii pitämään hyvää julkisuuskuvaa viemällä huippupelaajia mm. tapaamaan syöpäsairaita lapsia ja muuta vastaavaa.
Saku Koivu lahjoitti kai merkittävän summan sairaalalle syöpähoitoihin tarvittavan laitteen hankintaa varten. Juuri NHL pelaajat ovat Suomessakin olleet aktiivisia laitamaan ns. hyvän kiertämän. Ensi alkuun osa maamme politiikoista oli vastaan sellaista, että valtiolla ei muka olisi varaa huolehtia tarvittavien laitteiden hankinnasta.
Jääkiekossa on joukko pahoja poikia, joilla ei välttämättä ole perhe
asiat ja muut henkilökohtaiset asiat kunnossa elämässään. Myönteistä voimaa edustaa Teemu Selänne, jolla on korkea julkisuusprofiili – ja myönteinen sellainen.
Jos oikein rehellisesti ajattelee, niin monen nuoren kannattaa satsata jääkiekkoon tosissaan. Jos rahkeet riittää NHL-tasolle, tulot ovat merkittäviä. Mikäli jää haave NHL paikasta vajaaksi, voi aina mennä tavallisiin töihin. Opiskellakin voi myöhemmällä iällä.
Tänä päivänä nuorilla on kunnianhimoa jo junioreina. Patrik Laineen kaltaiset esikuvat eivät viinan kanssa läträile. Hän on ollut tosissaan nuoresta pitäen. Jossain vaiheessa varoiteltiin nuoria, ettei kannata mennä helsinkiläisiin joukkueisiin, koska niissä olevat vanhan liiton rankut turmelevat nuoret lupaukset opettamalla näille päihteiden käyttöä. Tällaista puhuttiin mm. Mikael Granlundin kiekkoillessa HIFK:ssa.
